Monthly Archives

heinäkuu 2013

    Kylmä kahvi kiitos

    Eilen illalla nukkumaan mennessäni ajattelin, että hei pitääpä muuten jossain vaiheessa kirjoittaa näistä meidän hyviksi muuttuneista öistä. Kaksi viikkoa jo hyvää unta putkeen – silloinhan voi jo ajatella, että paremmat yöt ovat tulleet jäädäkseen, eikö niin…? (ei)

    Tarkoitus oli siis kirjoittaa yhdestä pienestä yksinkertaisesta jutusta, jonka ansiosta hops vaan yhtä äkkiä kolmesta heräämisestä siirryttiin yhteen. Ihan luonnostaan. Wohoo. Nooh, siinä sitten Silvan potkuja väistelin (hetkinen, miten se nyt tuossa noin pyörii), juttua mietin ja kääntyilin sängyssä itsekin.

    Sitten kello olikin kolme ja tajusin, että en ole nukkunut vielä yhtään. Ja että Silva pyörii edelleen levottomana. *)

    Äh, se sitten siitä kirjoituksesta. Sen sijaan laitan tähän tämän:

    Jääkahvi. Jo kolmas tänään. Kiitos.

    Nyt mä aion sitten leikkiä ruokabloggaajaa ja antaa ihan reseptin. Ha ha, saa nauraa. Mutta oikeasti: ihan järjettömän hyvä pikajääkahvi syntyy  näin:

    • Pikakahvia mukin pohjalle ja pikkuliraus keitettyä vettä päälle, huolellinen sekoitus.
    • Ripaus kanelia ja kardemummaa sekä loraus vaahterasiirappia, sekoitus.
    • Tässä vaiheessa jäät (jäähdyttävät silloin kuuman osuuden tehokkaimmin)
    • Loppumuki täyteen maitoa, halutessa vielä muutama jää päälle

    Nam!

     

    *) Oikein arvattu: uusi hammas tuli

    …ja se kikka joskus ehkä myöhemmin. Ehkä. Nyt vaivun koomaan.

  • Pieni apinanpoikanen

    Täytyy myöntää, että minussa jossain syvällä (hyvin hyvin syvällä) piilevä opettajansielu on riemuissaan. Olen nimittäin aina ajatellut, että parasta lapsen kanssa olemisessa on varmasti se, kun voi yhdessä opetella, että millainen tämä…

  • Niitinulain

    Naisen elämässä tulee joskus vastaan hetkiä, jolloin tarvitsee kipeästi niittipyssyä. Ensimmäinen hetki tuli joskus ammoisina aikoina, kun väliaikaisverhoilin itse vanhaa sohvaani (näkyy muuten täällä). Kaisaniemessä oli silloin sellainen iso Anttila, jossa…

  • Ropecon-leskenä

    Rusketus schmusketus. Kymmenen minuuttia suorassa auringonpaisteessa riitti. Minä siirryn varjoon ja laitan illalla itseruskettavaa hemmetti vie. Olen muuttunut nainen. Elämän oppitunteja: Fresita maistuu ihan yhtä hyvältä omenapuun varjossakin. Tältä se näyttää.…

  • Kuinkas sitten kävikään

    Kun aloin kirjoittaa ensimmäistä ”viisi kertaa minä” -kirjoitustani, en vielä tiennyt päätyväni viisiosaiseen muistelmamaratoniin, saatikka eri blogeissa kiertävään haasteeseen. Aihe vei hengästyttävästi kirjoittajansa mukanaan. Ihana yllätys oli se, että kommenteissa kiljuttiin ”lisää!” eikä…

  • Viisi kertaa minä (osa 5: kuolemanpelkoa Afrikassa)

    Kiihkeän kesäjatkiksen viides ja viimeinen osa alkaa! Jos tämä olisi oikeaa chick lit -kirjallisuutta, tässä osassa luultavasti paljastuisi, että se Mr. Right olisi ollutkin koko ajan siinä vieressä (”kukapa olisi arvannut, että…

  • Viisi kertaa minä (osa 4: meidän elämää)

    Kiihkeä kesäjatkis (he. he.) on edennyt jo lähelle nykypäivää. Elämä on loksahtanut aika lailla niihin uomiinsa, missä se oli useamman vuoden ajan ennen Silvaa. Nyt on siis: 18.9.2009 Rakkautta ja anarkiaa!…

  • Viisi kertaa minä (osa 3: kriisissä)

    On kulunut taas kuusi vuotta. Sinä aikana se punainen pikkurinkka on kiertänyt mukanani ainakin Thaimaassa ja Karibialla. Neljä kertaa Intiassa. Ai ja kolme kertaa Kreikassa. Siellä aiemmin mainitussa Espanjassa, juu ja juuri edellisenä…

  • Haaste: millainen olit, mitä ajattelit?

    Niin kuin ehkä olette huomanneet, kahden viimeisen bloggauksen ajan olen kaivellut muistojeni ja valokuva-albumieni syövereitä: millainen minä oikein olen ollut vuosien varrella…? Kaikkihan lähti siis siitä, että minua pyydettiin kertomaan jotain…