Monthly Archives

heinäkuu 2013

    Niitinulain

    Naisen elämässä tulee joskus vastaan hetkiä, jolloin tarvitsee kipeästi niittipyssyä.

    Ensimmäinen hetki tuli joskus ammoisina aikoina, kun väliaikaisverhoilin itse vanhaa sohvaani (näkyy muuten täällä). Kaisaniemessä oli silloin sellainen iso Anttila, jossa oli ihan rautaosastokin – sinne siis. Tuijottelin aikani hyllyä, josta kuvittelin niittipyssyn löytyvän. No ei löytynyt. Menin kysymään myyjältä.

    Ystävällinen myyjä tuli auttamaan, tässähän se. No eipä ihme, että en ollut sitä huomannut: niittipyssy oli pussissa, josta ei näkynyt läpi. Ja hyllynlaitaetiketissä luki: niitinulain

    *******

    No, niitinulain jäi kai jostain syystä erossa exälle tai on hukkunut matkalla jonnekin. Ja nyt pukkaa taas kevyttä kesäprojektia, jossa nulainta tarvitaan.

    Viesti paikalliselle kierrätyssivustolle: ”Olisikohan kenelläkään lainata niittipyssyä?”. Parissa minuutissa tuli vastaus: ”Täällä on!” Oh, tämä homma nii-iiin toimii. Ja nyt on sitten taas kädessä tällainen erittäin katu-uskottava lainanulain.

    Paitsi että niittejä siihen pitää tietysti saada. Klikkailen itseni Oulunkylän K-raudan nettisivulle.

    ”Niittipyssy niitit” – ei mitään.
    ”Niittipyssy” – ei mitään.
    Niitti” – juu ei.
    ”Niitinulain” – okei tämä oli jo aika epätoivoista, mutta piti yrittää.

    Onneksi lainanulaimen kyljessä lukee merkki. Yritän sanahaulla Rapid. Bingo!

    Samalla kävi ilmi, että kyseinen niitti ei olekaan niitti, vaan SINKILÄ.

    …ja mun niitinulain onkin SINKILÄNAULAIN.

    Ei juma. Rakkaalla nulaimella on monta nimeä.

  • Ropecon-leskenä

    Rusketus schmusketus. Kymmenen minuuttia suorassa auringonpaisteessa riitti. Minä siirryn varjoon ja laitan illalla itseruskettavaa hemmetti vie. Olen muuttunut nainen. Elämän oppitunteja: Fresita maistuu ihan yhtä hyvältä omenapuun varjossakin. Tältä se näyttää.…

  • Kuinkas sitten kävikään

    Kun aloin kirjoittaa ensimmäistä ”viisi kertaa minä” -kirjoitustani, en vielä tiennyt päätyväni viisiosaiseen muistelmamaratoniin, saatikka eri blogeissa kiertävään haasteeseen. Aihe vei hengästyttävästi kirjoittajansa mukanaan. Ihana yllätys oli se, että kommenteissa kiljuttiin ”lisää!” eikä…

  • Viisi kertaa minä (osa 5: kuolemanpelkoa Afrikassa)

    Kiihkeän kesäjatkiksen viides ja viimeinen osa alkaa! Jos tämä olisi oikeaa chick lit -kirjallisuutta, tässä osassa luultavasti paljastuisi, että se Mr. Right olisi ollutkin koko ajan siinä vieressä (”kukapa olisi arvannut, että…

  • Viisi kertaa minä (osa 4: meidän elämää)

    Kiihkeä kesäjatkis (he. he.) on edennyt jo lähelle nykypäivää. Elämä on loksahtanut aika lailla niihin uomiinsa, missä se oli useamman vuoden ajan. Nyt on siis: 18.9.2009 Rakkautta ja anarkiaa! Syksyn ykköstapahtuma…

  • Viisi kertaa minä (osa 3: kriisissä)

    On kulunut taas kuusi vuotta. Sinä aikana se punainen pikkurinkka on kiertänyt mukanani ainakin Thaimaassa ja Karibialla. Neljä kertaa Intiassa. Ai ja kolme kertaa Kreikassa. Siellä aiemmin mainitussa Espanjassa, juu ja juuri edellisenä…

  • Haaste: millainen olit, mitä ajattelit?

    Niin kuin ehkä olette huomanneet, kahden viimeisen bloggauksen ajan olen kaivellut muistojeni ja valokuva-albumieni syövereitä: millainen minä oikein olen ollut vuosien varrella…? Kaikkihan lähti siis siitä, että minua pyydettiin kertomaan jotain…

  • Viisi kertaa minä (osa 2: töölöläiselämää)

    Melkein neljä vuotta on kulunut, ja olen tällä hetkellä 25 vuotta. Tai ihan kohta täytän 26. On siis:  Huhtikuu 2003 Kello on soinut puoli yhdeksältä niin kuin joka aamu. Istun töölöläisen ullakkoasunnon keittiössä,…

  • Viisi kertaa minä (osa 1)

    ”Hei! Blogiasi pitkään lukeneena minua on jäänyt askarruttamaan sinä. Olisi mukavaa jos voisit tehdä postauksen sinusta…”, Mimini kirjoitti. Huih, onpa vaikeaa. Työhaastatteluissakin aina se ”no kerro jotain itsestäsi” -kysymys on ollut…