11 päivää tv-elämää

Tähän asti meillä ei ole ollut telkkaria.

Tai on ollut se laite, jolla on katsottu leffoja ja sarjoja. Mutta ei sitä piuhaa, joka olisi kytkenyt meidät normaaliin tv-ohjelmavirtaan.

*******

Mutta ennen kuin joku luulee, että meillä tehtäisiin telkkarivapaana aikana jotain hyödyllistä… Jotain kehittävää. Ha ha! Tältä meillä näytti esimerkiksi väliaikaisavoliitossa Punavuoressa, kun Joel oli paossa oman talonsa julkisivuremonttia:

Nörtti ja nörtimpi.

 

*******

No, ennen joulua tämä tilanne siis muuttui niin kuin Puutalobabyn Facebookissa jo hihkuinkin: jouluaaton aattona tämä perhe vaunuili itsensä Clas Ohlsonille digipiuhaostoksille.

Nyt takana on 11 päivää televisiollista elämää, ja tähän mennessä tapahtunutta.

Joel:

  • Jumittui jo asennusvaiheessa telkkarin eteen kaukosäädin kädessä (kalsareissa) katsomaan jotain random-historiallista pukudraamaa. Katsoi niin pitkään, että minä sain ”eiiiiih, haluan lyödä noita kaikkia näyttelijöitä avokämmenellä kasvoihin” -kohtauksen. Otti kerrasta opikseen eikä ole vilkaissut televisioon sen jälkeen.

Minä puolestani olen kuluneiden 11 tv-päivän aikana kanavarallannut kanavat läpi arviolta 183 kertaa ja katsonut:

  • kolme vanhaa Frendit-jaksoa
  • 10 minuuttia Fear Factor -ohjelmaa noin kymmenen vuoden takaa. Siinä oli Coolio ja David Hasselhoff, muita en tunnistanut.
  • 5 minuuttia South Parkia ja väläyksen Simpsoneita
  • tosi-tv-ohjelman, jossa joku pomo meni ”under cover” töihin omistamaansa pikaruokapaikkaan
  • 10 minuuttia tosi-tv-ohjelmaa, jossa ystävät tekivät jollekin pomottelevalle ystävälleen ”friend intervention”
  • vajaan minuutin pätkiä jotain tatuointi-tosi-tv-sarjaa, joka ilmeisesti tulee tv:stä koko ajan
  • muutamia minuutteja ostos-tv:tä (ihmerintsikat ja jumppaohjelma ruumistyypin mukaan)
  • puolet amerikkalaisesta tanssikouluohjelmasta, jossa oli ilkeä tanssikoulunopettaja, hulluja ”dance mom”:eja ja itkeviä Broadwaylle haluavia pikkutyttöjä

Silti joku maaginen voima saa minut ottamaan kaukosäätimen taas käteeni. Jos sieltä nyt tulisi jotain jännää.

Aaaaaaaargh. En haluakaan tuota telkkaria!

Ottaisikohan Clas Ohlson vielä sen piuhan takaisin…? Vähän käytettynä.

 

 

ps. Neljän telkkarittoman vuoden aikana sitä on aika lailla irronnut etenkin suomalaisesta tv-viihteestä. (sarjoja ja leffoja meillä katsotaan netin kautta paljon). En ole vieläkään koskaan nähnyt munamiestä, enkä katsonut yhtään jaksoa tanssii-minkä-vaan-kanssoja. Tai sitä lauluohjelmaa, jota kaikki ovat viime syksyn ajan nyyhkyttäen katsoneet.

Tiedän aina kuitenkin suunnilleen, että mistä ”isoimmissa tv-ilmiöissä” on kyse – kiitos Facebookin Newsfeedin. Aika jännää.

1

You Might Also Like

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 12:06

    Meillä on telkkari, ja sieltä tulee lastenohjelmia. Joskus satunnainen elokuva, ja sunnuntai-iltaisin yksi sarja. Mies jumittaa huutakaupanmetsästäjiin aina silloin tällöin. Muuten se, tota, on. Tossa nurkassa. No DVD:tä tulee katsottua lähinnä lasten kanssa, mutta siinä se onkin sitten.

  • HelloAochi
    4.1.2013 at 12:22

    Mekin halutaan lastenmusiikki-tv! Tosin meillä ei ole telkkariakaan, Kain katsoo pikku kakkosen iPhonen YLE-areena-sovelluksesta, minä Gleen ja pari muuta juttua netistä (koneelta, harvemmin puhelimesta, vaikka kyllä sitäkin tulee joskus laiskana tehtyä, jos en viitsi pistää konetta päälle). Kainin isän kanssa asuessani huomasin kyllä, kuinka kamalan helppoa on jumittua katsomaan p*skaa paremman puutteessa (ja inhosin itsessäni sitä jumiutuvaa piirettä, kun en itse ole aiemmin koskaan televisiota omistanut).

     

    P.S. Tänään tein soijarouhe-sinihomejuusto-makaronilaatikkoa (suolatonta, eli myös vauvoille sopivaa), tervetuloa.

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 12:42

    Suolaton ja sinihomejuusto samassa lauseessa – heh! Itsestä tuntui joulun aikaan että kaikki se juustonsyönti janotti aina vielä öisinkin. Herkuttelin siis juustoilla kun en niin jouluruokia diggaa.

    Tuo tv:n eteen jumittuminen on tuttua meilläkin ja loppui tyystin kun tv siirrettiin pois olohuoneesta syrjään niin, että sitä mennään katsomaan vain kun sieltä oikeasti tulee jotain katsomisen arvoista. Meillä tämä tarkoittaa lasten kohdalla pikkukakkosta (ovat jo leikki-ikäisiä), isän kohdalla satunnaisia uutisia (nekin luetaan yleensä netistä) ja urheilua harvakseltaan ja omalla kohdallani uutisia kerran pari viikossa sekä yhtä sarjaa. Joskus viikonloppuisin aloitan elokuvaa, mutta en muista koska olisin viimeksi nähnyt niistä jonkun loppuun asti eli joko nukahdan sohvalle tai siirryn suosiolla sänkyyn kesken leffaa.

  • HelloAochi
    4.1.2013 at 12:48

    No siis en lisännyt laatikkoon enempää suolaa kun mitä juustossa on. Toi nuori herra on siinä iässä, että pitäisi alkaa juustoihin totuttelemaan, joten yritän ujuttaa niitä ruoan sekaan kun ei esim. leivän päällä vielä maistu.

  • Amma
    4.1.2013 at 12:48

    Meidän telkkarista näkyy pääasiassa pleikkari, netflix, tietokone ja satunnaisesti itse telkkari. Suoraan telkkarista ohjelmia katsotaan nevör, ne laitetaan boksille tallennukseen ja tuijotetaan sieltä. Boxi taitaa olla viittä vaille täynnä Canalin (eikun mikä siimoor se nyt onkaan) leffoja. Mutta meillä leffoja ja sarjoja kulutetaankin yhtä paljon, kun keskivertoperheessä ruokaa.

  • (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 12:52

    Meillä on käynyt samalla tavalla. Vuosien digiboxittomuuden jälkeen hankittiin sellainen ennen mun äitiyslomaa. Eipä tule katsottua kuin aamuteeveetä ja uutiset, suurin osa telkkarisarjoista on ihan uskomatonta skeidaa nykyään. Jos tosi-tv ei kiinnosta niin saa hakemalla hakea mitään katsottavaa, ja sekin sitten tullee aina vauvan nukutusajan kanssa päällekkäin (tai voi katsoa Areenasta kuitenkin). Noh, löydettiin sitten tuo yks nimeltä mainitsematon palvelin jossa on telkkariohjelmia ja elokuvia, nyt sitten tv on piuhalla kiinni tietokoneessa ja katsotaan putkeen jotain sarjaa. Kätsyä sinänsä jos vauva keskeyttää katsomisen.
    -Salla

  • SonjaKookoo (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 12:56

    Meillä on elämäni ensimmäistä kertaa eletty myös telkkaritonta elämää. (Jo yli 2 kuukautta – WOW! Ensin olin itkeä kun digiboksi meni rikki…loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.) Meilläkin katsotaan edelleen paljon ohjelmia ja elokuvia. Katson dvd:ltä tai netistä ne, jotka tekee mieli ja en enää käytä yhtään ns. turhaa aikaa katsoen niitä Frendejä uudelleen (joskus pitää youtubettaa jotkut klassikkokohtaukset ja toistaa itse vuorosanat samaan tahtiin) tai katsoa mitään lapsimissi”dokkareita”, joista tulee vain paha olo. Toisin sanoen laatusarjoja siis…niin joihin mukaan luen myös Gossip Girlin. :—D

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 13:03

    Ulkomailla asuessani kehittelin itselleni isot kuvitelmat siitä miten ihanaa on taas päästä suomalaisten ohjelmien pariin ja kuvittelinpa jopa että ”ainahan sieltä telkkarista jotain tulee”.. Voi sitä pettymyksen määrää! En osaa oikein enää alkaa seurata mitään ohjelmia, koska en ole niitä niin pitkään aikaan nähnyt.. :D Ja tuntuu ettei tuolta töllöstä oikeasti tule mitään.

    Pitää myös tässä samalla antaa positiivista palautetta sun blogista! Vaikka oma elämäntilanteeni on täysin erilainen kuin sinun, olen jäänyt niiiiiin koukkuun tähän palstaan. Saan täältä aina ihan hullun paljon voimia arkeen! Sun jutut jaksaa aina piristää vaikka miten synkkä päivä olisi. Ja jotenkin sen piristysruiskeen avulla sitä taas jaksaa hetken uskoa että kaikki vielä järjestyy :D Sun teksteistä huokuu sellanen upea elämänasenne, jota kadehdin suuresti. Tsemppiä jatkoon ja keep on the good work!

  • Tilia
    4.1.2013 at 13:12

    Ei muuta kuin kirjastoon lasten DVD-hyllylle ja Fröbelin palikat pyörimään. Tai Titi-nalle. Näitähän riittää, joissa leikitään ja lauletaan, saa vanhemmatkin jumppaa samalla! Ehkä näissä musiikkijutuissa voi vähän tinkiä siitä 3-vuoden iästä ennen kuin saa telkkarin suuntaan vilkaistakaan, vaikka viralliset suositukset toisenlaiset onkin.

  • Roudantoivo
    4.1.2013 at 13:57

    Mutku sieltä tulee liikkuvaa kuvaa! Se on se syy miksi telkkarin eteen jumittaa. Tai ainakin minä, sieltä voi tulla mitä vaan eikä aina tarvitse edes olla hyvää tai kiinnostavaa. Oma varsinainen TV:n katseluni loppui, kun Suomessa siirryttiin pelkkään digitelkkariin ja äitini ei jaksanut ostaa digiboksia. No, seuraavan kerran telkkaria tulikin katseltua joskus mieheni kanssa yhteen muutettuamme ja pieneen kerrostalokaksioomme muutti myös valtavan pelitelkkarini(siis ikivanhan laatikon) lisäksi herran digiboksi. Sittenkin sitä katseltiin _hyvin_satunnaisesti_.

    Nykyään meillä katsellaan vain lastenohjelmia netistä, sillä telkkari sijaitsee sotkuisen omakotitalomme ylimmässä kerroksessa ja sinne en jaksa raahata kahta pientä lasta sopivaan aikaan katsomaan piirrettyjä. Aamulla lastenohjelmat tulee siihen aikaan, että meillä joko nukutaan tai laitetaan aamupalaa ja illemmalla siihen aikaan, että pitäisi alkaa jo keittelemään iltapuuroa. En siis itsekään halua sovittaa mukavaa rytmiämme telkkarin mukaan. :) Itse en varsinaisesti telkkarista mitään katso, en enää osaa. Ei ole vähään aikaan ollut aikaa, ja olen tullut niin kovin kriittiseksi siitä miten kulutan aikaani. Mutta teenkö huimana vapaa-aikanani mitään hyödyllistä? No en.

  • Naks (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 15:30

    Niin no, ehkä se on vaan parempi, ettei sitä nonstop-lastenmusakanavaa ole: http://www.radiocity.fi/uutiset/vapaalla/brittitutkijat-television-katse

    Meillä on telkkari, ja piuhatkin on tietääkseni seinässä. Viimeksi sitä on katsottu öö… Syyskuun alkupuolella vissiin, kun olin sairaslomalla. :) Normaalisti sillä katsotaan vaan leffoja/sarjoja netistä. Niin ja Playstationin näyttönä se toimii toki myös.

  • Kristaliina
    4.1.2013 at 18:09

    Roudantoivo: Joo, mulle tuo liikkuva kuva kans taitaa olla aika magneetti – ja sit tosiaan sellainen omituinen optimismi, että jos sieltä nyt tulisi jotain kiinnostavaa. No, aika harvoin näköjään tulee :)

  • Vierailija (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 19:42

    se lauluohjelma tulee taas 20min. kuluttua!

  • Evis (Vierailija) (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 20:35

    Meiän taloudessa ei kanssa ole tuo tv kytkettynä suureen tvmaailmaan, elikkäs täälläkin ollaan aika pihalla kaikista Tanssii kenenkin kanssa ja muista ihmeohjelmista. Meillä katson kyllä tietokoneen kauitta joitain ohjelmia, ko oikein kova tylsyys iskee. Mutta nekin rajoittuu ikivanhoihin komediasarjoihin ja lastenohjelmiin.

    Mekin harkittiin tvmaailmaan siirtymistä, mutta taitaa meiltä jäähä. Tulee tuota tv:tä katsottua niin vähän ja kaikki ees vähänkin miellyttävät ohjelmat tulee pääosin silloin, ko niitä ei voi katsoa.

    Niin ja ei, emme mekään käytä tvtöntä aikaa mitenkään tehokkaasti, fiksusti, hyödyllisesti eikä kehittävästi. Tuo kuva näyttää aika tutulle, ikävä kyllä :D

  • Miitu (Ei varmistettu)
    4.1.2013 at 22:33

    Meillä ollaan Ti-Ti nallen pauloissa, mutta sitä ei onneks kotoa löydy. Riittää, kun isovanhemmilla joskus näkee. Melkoisia koreografioita näinki pieni on jo oppinu, taputtamaan rytmissä jne. Luulen, että vaikka kuinka olisi ite näyttäny mallia, nii tuskin näin paljon osais. Lasten ja satuhahmojen mallin voimakkuus vaan on käsittämättömän suuri näis asiois, ku voi vaa seurata eikä tarvi alkaa taistella samoista leluista. Ainaki meillä. Tai sanotaan, että ne rikastaa (rajatuis määris) leikkejä. Leikkikeittiö ja siellä puuhailu meillä on nyt suurinta hupia (saa muuten jämälangat käyttöön, ku virkkaa perunoita, pinaattilättyjä, punajuuria, lihapullia jne.), mutta aina välis voi sitten tanssia tai esitellä rytmituntemustaan vanhemmille.

  • Tilia
    5.1.2013 at 13:55

    Joo, tuo kirjastojuttu on siis vanhempien mielenterveyden kannalta olennaista, että lastenlaulu-DVD ei ole oma, vaan se voidaan viikon päästä palauttaa takaisin kirjastoon ja vaihtaa johonkin toiseen. Fröbelin palikat tulee jo toisella katselulla/kuuntelulla aikuisella korvista ulos, mutta mitä pahemmin musiikki ärsyttää vanhempia, sitä varmemmin lapset tykkää. Kun esikoinen oli 4 v, hän jaksoi yhden talven jumpata ja laulaa joka ikinen päivä Fröbelien tahdissa (oma levy, paha virhe!). Mutta mitäpä äiti ei kestäisi kuunnella, jos saa samalla sen tunnin omaa nettiaikaa… Sutsi-satsi-sutsi-satsi-sutsi-satsaa!

  • Kristaliina
    7.1.2013 at 23:09

    Ooo Baby Einstein :D Hei KIITOS vinkistä, menee ehdottomasti testaukseen – ja jo huomenna! :)

  • Miitu (Ei varmistettu)
    8.1.2013 at 17:50

    Joo, nimensä puolesta olis kyllä varmaan jääny kattomatta, ellen olisi saanu suosituksia yheltä kaverilta, kun edelleen periaattees oon vastaan kaikkea ”opettavaa”, ellei sille oo jotain suoranaista perustetta.