10 + 1 vinkkiä lennolle naperon kanssa

Mia-mamma pyysi eilen tarkempia käytännön vinkkejä yhdistelmään ”napero & pitkä lento”. Ensimmäinen ajatukseni oli, että apuaaaaah, enhän mä osaa mitään vinkata – me kun ei ehkä oikein oltu (ainakaan kovin hyvin) valmistauduttu, vaan jotenkin vaan kohtalonuskomaisesti kuviteltiin, että  ”kyllä siinä kaikki sitten sujuu omalla painollaan”. Niin kuin sitten suurimmaksi osaksi sujuikin.

Mutta tarkemmin ajateltuna kyllähän sitä aika paljon oppii sitäkin kautta, miten olisi kannattanut valmistautua. Useampikin juttu tulee mieleen. Ja myös pari sellaista onnistunutta juttua, jotka mekin (enemmän tai vähemmän sattumalta) hoksattiin tehdä oikein.

Ja yhtä äkkiä niitä vinkkejä tulikin mieleen jopa 10 + 1.

Pakko kuitenkin heti alkuun kopsata tähän eilisestä keskustelusta Amerikan Annan antamat vinkit – kuulostavat nimittäin niii-iiin hyviltä:

”Vastaan omista kokemuksistani… Olemme lentäneet Amerikka-Suomi -välillä lapsen ollessa 3kk sekä 1,5v, tammikuussa lennän yksin kaksivuotiaan kanssa. Mun tärkeimmät vinkit on:

1. Varaa aikaa. Lentokentälle, turvatarkastuksiin, vaihtoihin. Mikään ei tapahdu lapsen kanssa matkustaessa yhtä ripeästi kuin aikuisten kesken. Ja se niskakakka saattaa iskeä just silloin kun ei pitäisi.

2. Vaihda vaippa aina mieluummin kentän vessassa kuin koneessa. Vaikkei just nyt olisi tarvettakaan.

3. On vähän mielipiteestä (ja vauvan luonteesta) kiinni, mutta minä tykkään mennä koneeseen lapsen kanssa viimeisenä, kun kaikki muut ovat jo koneeseen rynnineet ja jonottaneet. Varsinkin jo kävelevän lapsen kanssa on tuskallista yrittää istua paikallaan ja rauhassa, kun ihmiset tunkeilee käytävällä, on kuuma ja ahdistaa. Portilla riittää kiipeiltäviä tuoleja ja tilaa. Sitten viimeisenä sisään ja vöihin naps. Tästä päästään sopivasti seuraavaan vinkkiin…

4. Mahdollisimman vähän käsimatkatavaraa ja ei missään nimessä trolley-mallista, vaan reppu. Ei erillisiä nyssäköitä. Lentokentällä on hyvä saada kädet vapaaksi (lapsi kantoreppuun/liinaan). Ja koska käsimatkatavara on kompakti, se mahtuu edellisen penkin alle, eikä tarvi rynniä sinne koneeseen ekana (kts. kohta 3) matkatavaroiden mahduttamiseksi ylähyllyyn. Itse otan koneeseen päästyä repusta ”varikkovarusteet”, eli vaipan, wipesit, peppurasvan ja vaihtovaatteet erilliseen pieneen kangaskassiin, jottei hätätilanteen iskiessä tarvi ottaa koko reppua sinne ahtaaseen vessaan mukaan. Ai niin ja vaippoja mulla on yleensä mukana liikaa (yksi per matkustustunti), mutta olen kuullut ihan liikaa kauhutarinoita lentokoneripuleista, joten…no, se siitä. Omat kirjat ja musiikit saa unohtaa. Mukaan lapselle pari kirjaa, lelua ja maissinaksuja/rusinoita/muita naposteltavia.

5. Unohda kasvatusperiaatteet lennon ajaksi. Telkkaria ja herkkuja niin paljon kuin lapsi haluaa :)

6. Juotavaa/tutti/imetystä nousujen ja laskujen ajaksi

7. Älä stressaa liikaa. Meillä on matkat menny aina paremmin kuin on pelätty.”

Olen näistä joka ikisestä samaa mieltä. No, koneeseen me mentiin ekaksi eikä viimeiseksi, mutta tuon Annan vinkin taidamme itsekin käyttää ensi kerralla.

Seuraavaksi tulevat meidän omat vinkit perustuvat siis tähän yhteen ainoaan pitkään lentoon sekä lyhyisiin Italian lentoihin. Eli mikään ”asiantuntijabloggaus” tämä ei missään nimessä ole. Ehkäpä te sitten voisitte täydentää listaa omilla vinkeillänne ja kokemuksillanne?

Mutta tällaisia havaintoja siis, ja jopa 10 + 1:

1. Okei hallitsimme siis selvästi minimipakkaamisen. Mutta väljästi pakkaamista emme todellakaan. Koneessa tajuttiin, että koska käsimatkatavarakassitkin olivat vimppaa myöten täynnä (joka kolo sullottu täyteen vaippoja), oikean tavaran kaivaminen kassista oli aivan hurjan työlästä.

Jos nyt tekisimme asian uudestaan, pakkaisimme käsimatkatavaran väljästi (niin kuin Amerikan Annakin sanoo) ja lisäksi just niin, että edellä olevan penkin alle tulee ne tavarat, joita todennäköisesti lennolla useimmiten tarvitaan. Ei ole kiva häiritä käytäväpaikalla istuvaa joka kerran, kun isommasta käsimatkatavararepusta haluaa kaivaa jotain – ja käyttää kaivamiseen kymmenen minuuttia käytävämatkustaja-paran norkoillessa vieressä. Ja siis tätä en voi ehkä tarpeeksi korostaa: VÄLJÄSTI.

….ja niistä VÄLJÄSTI ja PENKIN ALLE pakattavista tavaroista:

2. Käsidesi oli koneessa huippuhyvä, samoin desinfioivat Savetit. Niitä oli mukava käyttää veskireissujen jälkeen ja ennen syömistä. (ei tarvinnut joka kerta taas vaivata käytäväpaikkalaista käsienpesuun lähtöä varten)

Myös wipesit (vauvojen kosteuspyyhkeet) olivat tosi-tosi näppäriä. Niillä saa pyyhittyä pepun vaipanvaihdon yhteydessä, sekä lisäksi kädet ja suun ruokailujen jälkeen. Meillä käytetään Liberon wipeseja, joissa on sellainen sulkeutuva kansi ja jotka eivät aiheuta herkkäihoiselle naperolle minkäänlaisia ihoärsytyksiä.

Lentokoneessa tarvittavat vaipat oltiin pakattu fiksusti litran minigrip-pusseihin. Yhteen pussiin mahtui hyvin 4 vaippaa, ja meillä oli mukana yksi ”pussillinen” housuvaippoja ja toinen teippivaippoja. Määrä oli tarkoituksella hieman ylimitoitettu, mutta parempi tietysti niin kuin toisin päin.

3. Mahdollisten korvakipujen ehkäisyyn me siis käytettiin puuduttavia korvatippoja ja tuttia nousujen ja laskujen ajalla. Minkäänlaisia korvakipuja ei tullut – mutta en osaa arvioida, johtuuko se jommasta kummasta ”keinostamme” vai olisiko mennyt noin hyvin muutenkin. Joka tapauksessa näitä käytetään (ihan kaiken varalta) jatkossakin.

4. Ruokien osalta tirppana söi enimmäkseen lentokoneruokaa, mutta aika yllättäen menestykseksi nousivat myös ”pruutiksi” kutsumamme hedelmäsmoothiet (Ella’s Kitchen tai vastaavat). Niitä lapsi ei ole syönyt pitkään aikaan, mutta nyt lennolla meni kaksi – ilmeisestsi lentokoneruoasta jäi kuitenkin vielä nälkä. Itse asiassa toinen pruutta taisi osittain pelastaa koko nukkumaanmenon. Myös maitojauhetta meillä oli varalta mukana (mahdollisia öisiä itkuja varten), mutta niitä ei onneksi tarvittu. Juomavälineinä meillä oli sekä nokkamuki (hereilläoloruokailua varten) että tuttipullo yövesiä varten – se on tirpalle edelleen ”turvaväline”.

Usein suositeltuja maissinaksuja meillä ei ollut mukana, kun niitä ei olla syöty pitkään aikaan Suomessakaan. Mutta niitä tosiaan monet suosittelevat.

5. Ja noista ”turvavälineistä” puheenollen – sellaiset mukaan! Tirpan nukkumakaverit ovat unitiikeri ja tutti, ja ne ovat olleet nyt vieraassa ympäristössä rakkaita-potenssiin-sata. Kotona niitä käytetään vain nukkumiseen, mutta koneessa (ja nyt perillä) tirppana pyysi niitä jatkuvasti. Ja me annettiin – katsottiin, että turha alkaa niiden käyttöä nyt tässä tilanteessa rajoittamaankaan, kun ne kerran niin selvästi tuovat turvaa. (vrt. Amerikan Annan kasvatuskommentti)

6. ”Kasvatusasiassa”(kin) ollaan siis Amerikan Annan kanssa samaa mieltä. Koneessa (ja reissussakin) olo olkoon poikkeus arkeen tässäkin suhteessa. Joissain tilanteissa lapsi saa ”taantua”: esimerkiksi lentokoneessa tai vaikkapa kipeänä.

Tuttiasian lisäksi tämä näkyi myös massiivisena piirrettyjen katseluna koneessa: meidän lennolla jokaisen penkin selkämyksessä oli sellainen oma tv, josta sai itse valita ohjelmaa. Ja sitä oli tarjolla paljon. Suurin osa lasten tarjonnasta oli kuitenkin isommille lapsille tarkoitettua – normaalisti meillä ei sellaisia vielä katsella (jotain Turboetanoita jne.), mutta koska tirppa tuijotti ruutua lumoutuneena, annoimme hänen tuijottaa. Loppumatkasta aamuyöllä (aamiaisen yhteydessä) meni jopa Tipi ja Sylvesteri sekä Tom ja Jerry, joiden väkivaltaisuutta olen aina kauhistellut. Mutta kun niissä oli ”kisu! kisuu!”, jolle äiti tarjosi aina haarukasta ruokaa ennen kuin ujutti sen tirpan suuhun. Ja kyllä: käytimme siis tv-viihdettä syömisen helpottamiseen – asia, jota ikinä emme ole tehneet kotona.

Ruotuun ehtii palata sitten Suomessakin.

7. Viihdettä kannattaa pakata mukaan käsimatkatavaraan, jos napero on viihdettä kaipaavaa sorttia. Meillä mukana olisi ollut Joulun Suuri Lelukuvasto (ihan parasta lukemista – hurjasti kiinnostavia asioita!), mutta sitä ei tarvittu. Koneesta saatiin sellainen hassu naamarikirja, jolla jonkin verran pelleiltiin.

Lentskariviihde. Toimii vielä perilläkin.

8. Tirppana on ”keskustelevaa” sorttia ja me kerroimme koko ajan ja perusteellisesti (sekä etukäteen että kerraten myöhemmin), mitä lennolla tapahtuu.

”Nyt me ollaan lentokoneessa. Katso, tuolta ikkunasta näkyy toinen lentokone. Tuo on lentokone. Me ollaan samanlaisessa koneessa nyt sisällä. Kohta kone sanoo wummm wumm wummm. Sitten me ajetaan lentokoneella. Kone ajaa kovaa-kovaa, niin kovaa että se nousee ilmaan! Sitten kuuluu tosi kova ääni: WUMM WUMMM! Kohta se lähtee – kivaa! Nyt tuo toinen lentokone lähtee. Katso, nyt se ajaa. Kohta se ajaa niin nopeasti, että se nousee ilmaan. Wumm wummm! Kuuluu kova ääni. Onko kivaa olla lentokoneessa? Mitä lentokone tekee?”
…ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen.

Näitä selostuksia käytiin läpi niin pitkään, että vierustoverit varmasti jo pyörittelivät silmiään. Mutta tirppa oli lentokoneessa olosta ihan hurjan innoissaan eikä jännittänyt yhtään (Tavallisesti kovat äänet saattavat säikäyttää – siksi erityisesti sitä ääniosuutta korostettiin), ja jos tirpalta kysyttäisiin, me lähdettäisiin uudelleen ”ajamaan konetta” jo tänään.

Laivamatkat muuten hoidettiin samalla tekniikalla, ja niistäkin lapsi oli innoissaan. ”Laiva keinuu”-biisi laulettiin kanssamatkustajien riemuksi aika monta kertaa.

9. Meidän koneessa (ja meidän paikoillamme) oli KUUMA. Mutta joskus olen ollut koneessa myös ihan umpijäässä. Lämpötilaa on siis tosi vaikea ennakoida. Siksi kannattaa varmasti olla mukana vähän eritasoista vaatetusta. Me olisimme kaivanneet jotain ohuenohutta hihatonta pikkupaitaa – mutta tirppa nukkui sitten ihan vaippasiltaan (ja hikisenä), kun muita vaihtoehtoja ei oikein siinä ollut. Ruskovillan villakerrastot olivat aika turhia tällä kertaa.

10. En tiedä, miten muut vanhemmat oman nukkumisensa hoitavat, mutta me ei ainakaan j*mankauta nukuttu. Tirppa nukkui välillä minun sylissäni ja välillä poikittain meidän molempien päällä – mutta nukahtaa en ainakaan itse uskaltanut, jos vaikka otteen herpaantunessa napero olisi tipahtanut lattialle kylkeä kääntäessään. Hui. Niinpä me ihan rehellisesti valvoimme.

Jos nyt olisin varaamassa lentoja uudelleen, ainakin tsekkaisin, mitä naperon erillinen oma istumapaikka maksaa. Me kun ei sitä säästölinjasyistä edes ajateltu. Ylimääräinen istumapaikka olisi kyllä niii-iiin helpottanut tilannetta.

PLUS YKSI:

Niin kuin Amerikan Annakin sanoo… Ei kannata stressata liikaa. Ja luultavasti naperokin vanhempiensa kireyden vaistoaa.

Vaikka kuinka valmistuisi, ei voi tietää, miten se menee. Kuitenkin iso osa on ihan arpapelillä. Nuo yllämainitut kymmenen kohtaa kuitenkin tekisimme uudestaan/olisimme tehneet, jos olisimme tajunneet. Paluumatkalla sitten.

Itse olimme siis ottaneet just sen linjan, että emme stressaa lennoista. Ne menevät miten menevät ja kuitenkin jossain vaiheessa ne ovat ohi. Meidän kokonaismatka kotipihasta Phuketin bungalowiin asti kesti 18 tuntia, josta pisin lento taisi olla sen vajaa 10 tunnin verran. Vaikka se olisi kamalaakin, se on kuitenkin siinä 10 (tai 18) tunnissa ohi. Ja sitten alkaa LOMA, joka on tarkoitus käyttää totaalirentoutumiseen.

Aika pian lomarentouden vaihtuessa päälle ne lennot ovat pelkkä kaukainen muisto.